perjantai 25. toukokuuta 2018

Valkoiset narsissit


Vuosia sitten sain kaksi kourallista tuntemattomia vanhoja perinnennarsisseja sipuleineen. Toinen kourallinen tuotti kerrotuin kukin varustettuja valkoisia narsisseja eli näitä:


Toinen kourallinen sai aikaan myös valkoisia torvellisia kukintoja - näitä:


Jälkimmäiset hävisivät pikkuhiljaa muiden narsissien sekaan, enkä enää ole nähnyt niiden valkoisia kukkia. Kerrottuja seurasin, sillä niiden kasvupaikka oli suurin piirtein tiedossa. Niiden kukat alkoivat myös hävitä, sillä ruskeat nuput sisälsivät pelkkää tyhjää. Istutin sipuliryppäitä uudelleen eri kohtaan, mutta tulos oli aina sama. Ei kukkia, vain tyhjiä ruskeita nuppuja. 


Sipulit muodostivat innokkaasti uusia sipuleita ja niistä oli tullut tiiviitä nippuja. Tiedän, että narsissit tarvitsevat jakamisen ja uudelleen istutuksen, jos kukinta on heikentynyt. Kesällä 2017 kaivoin sipuliniput ylös, erottelin ne ja annoin niiden kuivua varsineen. Syksyllä istutin sipulit uudelleen uuteen ravinteikkaaseen hiekkapitoiseen maahan. Istutin jokaisen sipulin noin 15 cm:n etäisyydelle toisista ja 15 cm:n syvyyteen. 


Tänä keväänä varsisto lähti hyvään kasvuun ja toukokuun puolessa välissä ilmestyi vihreitä ja pulleita nuppuja. Koska nuput olivat aikaisemmin ruskettuneet, en vielä riemastunut. Koska kukkia ei ollut näkynyt muutamaan vuoteen, en ollut varma, ilmaantuuko näkyviin kerrottuja vai yksinkertaisia kukkia.


Ensimmäinen kukka paljasti, että olin oikeilla jäljillä. Monen vuoden jälkeen saavat nämä kerrotut narsissit kukkia. Ne ovat myös lisääntyneet parista kolmesta sipulista melkoiseksi narsissipenkiksi.


Edelleen nuppujen suojalehdet ruskistuvat kukan avautuessa ja tyhjiä nuppuja on siellä täällä. Kukat muistuttavat tasetin kukkia, mutta kussakin kukkavanassa on vain yksi kukka. Kukkien keskustat ovat erilaisia, ilmeisesti moneen kertaan risteytyneitä.


Uudelleen istutus toimi siis melko hyvin. Narsissit saavat nyt kasvaa tässä penkissä edelleen ja kukkimisen jälkeen kasvupaikka lannoitetaan hyvin. Seuraavana keväänä odotetaan vielä parempaa kukintaa.

Narsissin alut ovat peräisin vanhasta pihasta, jossa ei aikoihin ole narsissipenkkejä jaettu ja istutettu uudelleen ja kuitenkin ne kukkivat. Siksi herää kysymyksiä:

Mikä narsissi tämä on?

Kuinka usein nämä narsissit  on istutettava taas uudelleen?

Oliko kukkimattomuuden syy tilan ahtaus?

Miksi osa nupuista jää vieläkin kehittymättä?

Oliko maaperä ravinneköyhä tai sopimaton laadultaan näille narsisseille?

Oliko lannoitus ja kalkitseminen riittämätön?

Viihtyykö tämä narsissi paremmin laihassa maassa, jolloin sivusipuleita ei synny?

Vettä on ollut ainakin riittävästi tarjolla aikaismpinakin vuosina, onko se ratkaiseva asia?

Tarvitseeko tämä narsissi hellelämpötiloja menestyäkeen?



Nyt ihaillaan kerrottuja valkoisa narsisseja, joita avautuu vielä ehkä tämän viikon loppuun. Seuraavaksi on jäljitettävä se toinen valkoinen narsissi - ehkä tunnistan sen lehdet! Otetaan sekin erilleen muista narsisseista ja laitetaan kukkimaan!





keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kevät ja kesä samassa paketissa


Ihmeellinen kevät yllättää edelleen. Yhtäkkiä toukokuun toisella viikolla saapuivat eksoottiset, kuumat hellepäivät. Kasvit ottivat jättiaskeleen eteenpäin kasvussa ja kukinnassa. Valkovuokkoja oli yllin kyllin äitenpäiväkimppuun.


Sinivuokot ja kiurunkannukset rapistuivat hetkessä ja helmililjat pääsivät kukkimaan valkovuokkojen sekaan. Tulppaanit avautuivat hätäisesti täyteen kukintaan, kun vielä kevätesikot jaksavat jatkaa keltaisenaan.


Tämä kevät- ja kesäkukkien yhteiskukinta on kuin hyvä edullinen tarjous: toukokuu ja kesäkuu samassa paketissa! Elä Suomen kevät ja kesä yhdessä kuukaudessa - vai oliko se parissa viikossa! Ei kai - kyllä tämä on vielä kevättä ja kesä on vielä tulossa!


Kevättä edustavat vuokot ja narsissit ja viileät yöt. Tuomet kukkivat huumaavasti jo toukokuun puolessa välissä. Joskus niitä kerättiin koulun päättäjäiskoristeeksi. Nyt saavat koululaiset ponnistella vielä kolmisen viikkoa ja nuuhkaista tuomia koulumatkalla.


Viinimarjapensaat ja mustikat ennustavat kukinnallaan hyvää marjasatoa, jota ei nyt taida pakkanen päästä verottamaan. Mehiläisiäkin näyttää olevan liikkellä, joten pölytys onnistuu.


Vihreys on vallannut pihan ja puutarhan. Kotkansiivet availevat siipikääröjään ja ruohikko on jo vihertynyt niin, että leikkaajan oli tehtävä ensimmäinen  siistimiskierros.


Sateettomuudesta huolimatta raparperit ovat jo melkoisia varsikkoja ja ensimmäiset raparperiherkut tuli maisteltua.


Ihan kesältä tuntuu silloin, kun vuohenjuuret puhkeavat täysillä kukkimaan. Niiden keltainen kukkavyöhyke etupihan kukkapenkissä on mielessäni aina kesän merkki. Scillat väistyvät ja antavat kesälle tilaa.


Kesään kuuluvat myös pikkusydämet, kesäsydämet, ja nekin puhkesivat jo kukkaan. Niitä saa nyt ihailla pitkän kauden, sillä ne kukkivat yleensä myöhään syksyyn.


Ketunleipä on sekin kukassa pensaiden juurilla ja vihreitä kolmilehtiä riittää lasten napsittavaksi. Perinteisesti keväällä paistetaan ketunleipälettuja, jolloin lettutaikinaan sekoitetaan ketunleivän lehtiä. Se kuuluu ainakin kevääseen!


Sara Villa Emiliasta oli haastanut minut kuvaamaan kevään merkkejä, mutta haaste oli päässyt lipsahtamaan minulta ohi. Viimekertainen postaus ja tämä antavat välähdyksiä toukokuisista kevään ilmenemisistä. Toukokuuta eli siis kevättä on vielä edessä - mitä kaikkea ehtiikään tapahtua ennen kesän virallista alkua? Lisää kevään merkkejä on tulossa!

tiistai 8. toukokuuta 2018

Kevät yllättää



Kevät muutti muotoaan muutamassa päivässä. Hallayöt jäivät toistaiseksi taakse ja kaikki kasvillisuus otti loikka-askeleen eteenpäin. Viikko sitten tuntui siltä, että nyt ei ole mitään kiirettä.  Maa tuntui märältä eivätkä kasvit tahtoneet nousta maan pinnalle tunnistettavaksi. Kompostit olivat jäässä. Kevättöitä siis oli aloiteltava pikkuhiljaa.

Muutama lämpöisempi yö ja auringonpaiste päivällä muutti tahtia ja keltaiset esikkomassat ja sinililjakentät ponnahtivat esiin yllättämällä. Kukkapenkkien yleissiivoukseen tuli kiire.


Myös pihapiirin linnut havaitsivat tilanteen muuttumisen ja toiminta pönttöjen äärellä ja pusikossa vilkastui. Mustarastas rakensi pesän pihalaavun räystään alle ennakoiden mahdollisia tulevia sateita. Ja pesään ilmaantui nopeasti neljä kaunista turkoosia munaa. Nyt pesässä on jatkuva miehitys. Perhe saa olla ihan rauhassa, sillä laavulla ei oleskella kesäaikaan.


Joka puolelle on noussut uutta kasvustoa nopeassa tahdissa. Raparperi ehti saada jo lehdetkin esiin ja varmaan pian tulee ensimmäisen piirakan aika.


Kuolan pionin versot nousevat maasta nuppuineen ja näyttävät kuvassa merivuokoilta. Pionin kukintaa saadaan tänä keväänä ihailla aikaisin.


Keväiset vuohenjuuret ovat nekin jo valmiina kukkimaan. Nyt versot eivät ehdi venyä kovin korkeiksi, sillä sadetta ei ole luvassa. 


Mahoniat säilyivät talven yli kauniin vihreinä havun oksilla peiteltynä. Siis vasta vapun tienoilla poistin ne ja nyt ovat jo keltaiset nuput valmiina.


Reilut kaksi päivää kului lehtien ja muun roskan siivoukseen, jotta piha saatiin yleisiistiksi ja nyt jo nurmikko vihertää. Roskasaalis odottaa jätesäkeissä, kunnes saan kompostiin tilaa.


Taimipenkistä löytyi talvehtineita alkuja ja näistä on nimilappu hukassa. Ne ovat joko harjaneilikkaa tai palavaa rakkautta - no, aika sen näyttää. Yleensä tunnistan kylvökseni hyvin ja myös laputan ne, mutta kumpaakin edellä mainittua on kasvamassa - ovat kovin saman näköisiä tässä vaiheessa.


Siivousurakan lomassa on muistettava ihailla kevään kukkijoita, jotka ovat kukassa hetken. Kiurunkannukset ovat mukavasti levinneet ja niitä löytyy uusista paikoista. En panisi pahakseni, vaikka niitä ilmaantuisi enemmän.


Krookuksiakin haluasin lisää, mutta ne tuppaavat häviämään. Väriskaala on nyt tällainen, kalpeaa lilaa ja keltaista - näitä kutsun nimellä "sahramit". Se kuulostaa niin ylelliseltä...




Tämä kevään kiihkeässä vauhdissa ensimmäiset tulppaanit ovat jo nupulla, mutta narsissit eivät ole vielä edes kehittäneet nuppuja täyteen kokoon. Tänä keväänä järjestys on ihan uusi.


Vapuksi hankitut lilat orvokit katselevat varjoisalta portaalta auringossa kylpeviä keltaisia esikkoja. Etsin puutarhalta niitä yksivärisiä tummansinisiä, jotka tuoksuvat kaikkein voimakkaimmin. En tällä kertaa löytänyt.


Seuraavaksi odottaa kasvimaa. Viime vuonna kasvimaa sai potagermaisen ilmeen ja tänä vuonna mennään samoilla linjoilla. Muutoksia kuitenkin tehdään ja niistä kerron jatkossa. Perunat ovat jo valmiina multaan!