tiistai 19. syyskuuta 2017

Syksyn ihmeitä

Alppikärhö `Alpina Plena`

Kulunut kesä ja syksy ovat nostaneet esiin monia ihmeitä. Kärhöt näyttivät keväällä aluksi riutuneilta, mutta alppikärhöt saavuttivat yllättäen alkukesällä kaikkien aikojen runsauden ja kukinnan ennätyksen meidän puutarhassa. 

Alppikärhö `Alpina`

Lisäksi ne kasvattivat ennen näkemättömän määrän uusia versoja.  Uusia kärhön alkuja nousi kärhöpenkkiin lukemattomia. Jos ne selviytyvät talven yli, jää nähtäväksi ensi kevääseen, ovatko alppikärhön alut sini- vai valkokukkaisia. Nyt ne kukkivat vielä syksyn iloksi.

Clematis `Blekitny Aniol`

Varsinainen ihme on kalpean sinipunainen kärhö, joka ei ole kukkinut ainakaan viiteen vuoteen. Itse asiassa sitä on hädin tuskin näkynyt niinä viitenä vuotena. Tämä on ensimmäisiä kärhöjämme ja niitä oli alunperin kolme. Vähitellen ne riutuivat ja siitä syystä niitä siirreltiin uusiin paikkoihin ja ne hävisivät. Olin jo epävarma siitä, mikä kärhö nousi keväällä huteralla versolla alppikärhöjen seasta. Elokuun loppupuolella se oli jo vankistunut ja runsaasti nuppuja alkoi ilmaantua. Viinikärhö `Blekitny Aniol` oli vihdoikin saanut tarpeeksi kosteutta viime kesän ainaisista sateista. Nyt on luvassa vielä melkoinen määrä kukkia, mikäli kovat pakkasyöt eivät tuhoa niitä. 


Puut ja piha näyttävät edelleen pääasiassa vihreältä. Ruohikko rehottaa.  Saniaiset seisovat muhkeina vihreydessään. Koivuissa alkaa vähitellen näkyä keltaisia lehtiä. Sisukas, kiiltävälehtinen happomarjapensas on saanut loihdittua lehtiinsä vähän punaista väriä. 


Pihaan puiden alle on kohonnut sieniä - tämäkin tatti on saanut yliannostuksen vettä ja kasvattanut kolme vartta ja epämuotoiset lakit kummalliseksi yhteenkasvaneiden lonkeroiden liittymäksi.


Toiset kukkivat kasvit viettävät viimeisen kukinnan hetkiä, mutta kosmoskukkaviljelmäni avasivat ensimmäisen kukan. Kimalainen kiiruhti heti varaamaan sen. Saattaa käydä niin, että se jää ainoaksi kukkivaksi kosmoskukaksi tänä vuonna. Tavallisesti olen syksyn mittaan kantanut melkoisen määrän kosmoskimppuja maljakkoihin. Nyt ne eivät ne eivät taida ehtiä.


Potager-kasvimaani alkaa tyhjentyä. Ihmeekseni porkkanat kasvoivat ihan yhtä hyvin - ellei paremmin tässä kukkien ympäröimässä järjestelmässä. Tasakokoisia, muhkeita  porkkanoita saatiin hyvä sato. Tomaatin viljelijät nauttivat omien tomaattien mausta, meillä maiskutellaan porkkanoilla.


Pihan isojen kuusien alla putkahtelevat pintaan pienistä valkoisista kupusienistä muodostuvat rykelmät. Suloisen näköiset sieniperheet ovat ehkä tuhkeloita. Sienikirjan mukaan ne ovat hyviä ruokasieniä, mutta meillä on riittänyt tuttuja vakiosieniä syötäväksi. Ei ole tullut maistettua.

Känsätuhkelo?

Mongolian vaahtera pitää sitkeästi kiinni lehtivihreästä. Tavallisesti se on jo tähän aikaan riemukkaan keltapunainen, mutta nyt vain sen vaahterannenät ovat punertuneet. Lehdet ovat lähes vihreät. 

Mongolian vaahtera

Luumut ovat salmyhkäisiä ja ovelia. Keväällä ne kukkivat runsain harsomaisin, valkoisin kukkapilvin ja sitten ei näy mitään - kunnes yks kaks silmä havaitsee ylhäällä oksissa luumun alkuja. Nyt ne ovat jo aika muhkeita, mutta tarvittaisiin vielä lämpöä ja aurinkoa, jotta ne saisivat sinipunaisen värinsä ja makeutensa.


Jalokurjenpolvi jaksaa kurkottaa aina vaan uusia kukkia esiin akileijapehkon seasta. Sen pitkät varret yltävät aina valoon ja sateesta se selviää ihmeen hyvin hentona kasvina. Tässä kohdassa on käsittääkseni vain kaksi yksilöä, mutta kukkien määrästä sitä ei arvaa.

Jalokujenpolvi

Omenat tuottivat yllätyksellisesti hyvän sadon. Aikaiset Pirja-omenat on jo lähes syöty monissa muodoissa, vaikka niitä oli puu täynnä. Nyt odottaa Punainen kaneli ja tämä tuntematon vihreä herkutteluomena, jonka omenat kypsyessään muuttuvat läpikuultaviksi ja mehukkaiksi. Molemmat ovat hyviä omenoita syötäväksi. Syksyn mittaan kypsyvät monet piirakat ja paistokset ja puurot ja kiisselit - hillosta puhumattakaan! Herkuttelukausi on meneillään!


Syysillan pimentyessä tuoksuherneet kukkivat urheasti pakkasöistä huolimatta ja kehittelevät jopa siemeniä ensi kesän kylvöihin. Ilmassa on jäähyväisten tunnelmaa, samettikukat ja daaliat ovat saaneet pakkasesta siipeensä, kasvukausi on ohi.


Syksy jatkuu ja pian on syyspäivän tasaus.
Hyvää alkanutta viikkoa!

torstai 7. syyskuuta 2017

Lyhyt kesä



Kesä oli lyhyt, se oli 3. päivänä syyskuuta. Silloin tulivat ensimmäiset perhoset punahattuihin ja siellä oli todellista ruuhkaa. Herukkaperhoset ja amiraalit kilpailivat parhaista paikoista. Neitoperhotkin ehtivät mukaan kilpailuun ja lisäksi oli jaettava tila vielä kimalaisten kanssa. Näitä edellä mainittuja onnistuin jotenkin nappamaan kuvaan, mutta niiden lisäksi kirkkaankeltaiset sitruunaperhoset, suruvaipat ja lanttuperhoset liitelivät ristiin rastiin. Sitä kesti sen iltapäivän auringonlaskuun asti.  Sitten se kesä oli ohi. 
















Syyskuun 5. päivän yönä lämpömittari kävi miinusasteilla ja daaliat saivat pakkasmerkit, mustuneet lehdet ja nuokkuvat kukkanuput. Auringonkukat kuitenkin jatkavat edelleen loistoaan ja perunat saatiin nostettua talteen kellariin. Sellainen oli tämä lyhyt kesä ja nyt tulee varmaan pitkä syksy!



Mukavaa loppuviikkoa!

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Elokuu 2017



Tällainen oli elokuu.
Sadetta, sadepisaroita, rakeita - eilisen vesipisarat eivät ehdi kuivua ennen seuraavaa sadekuuroa.
Aurinko kuitenkin kurkistelee

Sateesta huolimatta elokuun puutarhassa kukkivat värivoimaiset liljat ja daaliat. Osa niistä on vanhoja perinnekasveja ja kasvaneet meillä vuosikausia. Osa on uusia tulokkaita. Rusopäivänlija innostui tänä vuonna runsaaseen kukintaan, mutta tekihän se viime kesänä vain yhden kukkavarren. Ruskoliljat lisääntyivät ja kukkivat myös runsaasti.

Rusopäivänlilja

Ruskolilja

Uusia tulokkaita ovat ruosteenpunainen värililja ja tumma `Night Rider`. Näiden kanssa olen hakenut tuntumaa liljojen maailmaan.



Nightrider

Aikaisemmin en ole huomannut kuunliljojen kukkivan näin runsaasti kuin tänä vuonna. Kukat ovat korkeita ja voimakkaita ja ne ovat kestäneet pitkään. Näiden kasvien kohdalla sade on tehnyt hyvää, lehdet ovat mahtavia ja kukinta jatkuu.



Joitakin vuosia sitten etsin Viron matkalla keltaista päivänliljaa ja sellaisena ostin kylämarkkinoilta yhden vaatimattoman alun.  Pari kukkavartta se on tehnyt aikaisemmin, mutta nyt niitä sitten saatiin. Tämä ei kuitenkaan ole se keltainen, jota olin hakemassa - tämä on ihanampi. Kukat ovat kalpean keltaiset ja tuoksuvat. Niiden tuoksu muistuttaa kielon tuoksua. Siis nyt on saatu nauttia ihanasta tuoksupilvestä liljakukinnan lisäksi.




Uusia tulokkaita ovat myös valkoiset tiikerinliljat, joita istutin keväällä. Ne näyttävät lähteneen hyvin alkuun.  Kuinkahan nuo selviävät jatkossa...

Tiikerinlilja White Twinkle

Daaliat aloittivat kukinnan myöhään, sillä esikasvatustilat olivat viileät. Nyt kun ne ovat päässeet alkuun, uhkaa kohta jo pakkasyö. Mustavalkoisten kodin Sannan lahjoittamia on tämä vaikuttava punavioletti, runsaasti kukkiva daalia. Se on kasvanut monihaaraiseksi ja tuuheaksi pensaaksi ja kukkia avautuu aina lisää joka puolella. Lisäksi näitä yksilöitä on ainakin kolme. Vaaleanpunaiset, herkät daaliat ovat myös peräisin Sannan kukkapenkeistä.



Tutut tumma ranskatar ja keltainen evakkotyttö ovat myös voimissaan kuten viime kesänäkin. Keltainen suurikukkainen on tiettävästi kulkeutunut evakkomatkalla mukana ja on torpan puutarhassa kukkinut jo vuosikausia. Ranskatar löytyi viime vuonna Lidlin pussukasta.

 Daalia Nuit d´Ete

Evakkodaalia

Seuraavat kaksi ovat ihan sattumaostoksia. Halusin nähdä luonnossa, miltä näyttää tämä valkoisilla terälehtien kärjillä koristettu keltainen daaliankukka. Ensimmäinen nuppu on avautunut. Valkoinen kaktusmainen daalia on todella vitivalkoinen.

 Daalia Yllow Perception

 Daalia My Love No. 1


Viimeinen daalia on torpan alkuperäisiä, vuosia kellarissa talvetettuja. Välillä sen juurimukula kipristyy olemattomaksi, kuten viime talvena.  Aina se kuitenkin  kerää voimansa ja kasvattaa monihaaraisen kasvuston ja kukkii runsaasti, kunnes pakkanen sen voittaa. Nyt siis kannattaa nauttia elokuisen puutarhan kukkaloistosta!

Hyvästi elokuu, tervetuloa syyskuu!


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Vaaleanpunaista ja ripaus valkoista


Viime kerralla kuvat meidän puutarhasta olivat tulvillaan kehäkukkien ja samettikukkien keltaista ja oranssia, iisoppien vahvaa sinistä ja punaisia unikkoja. Sieltä täältä löytyy kuitenkin vastapainoksi hempeää vaaleanpunaista ja valkoista. Harmaamalvikit ja malvat kukkivat.


Pioniunikoiden värivalikoimaan kuuluvat myös vaaleat hennon punertavat kukat. Jotkut  niistä ovat todella monikertaisesti kerrottuja ja muistuttavat kerrottukukkaisia pioneja. Tänä vuonna ne ovat myös suurikukkaisia, lähes pionin kukan kokoisia.



Valkoinen tiikerililja on muiden värien keskellä rauhoittava ja kirkastava. Se on vasta tänä keväänä muuttanut torpan puutarhaan.


Jaloangervo kukkii monissa väreissä. Voimakkaiden punaisten lisäksi kevyen vaaleanpunaiset ja korkeat angervot kohoavat muiden angervoryhmien ylle.



Valkoiset jaloangervot käyvät vuoropuhelua tummien, voimakasväristen versioiden kanssa. Valkoisten lehdet ovat syvän vihreät, joka korostaa valkoisten kukkien valkeutta.


Suopayrtti on tänä vuonna kasvattanut vartensa hyvin korkeiksi, kuten monet muutkin perennat. Vettä on ilmeisesti tullut tarpeeksi. Monet perennat olisivat parhaimmillaan puolikuivassa ja niukkaravinteisessa, aurinkoisessa paikassa. Meillä on enimmäkseen kosteaa ja ravinteikasta kasvualustaa. Lisäksi monet kasvavat osittain varjoisessa paikassa ja niin niitä joutuu tukemaan.



Jalokärhöt kärsivät edellisestä talvesta pahasti ja tänä keväänä niistä kaikki eivät edelleenkään nousseet. Osa nousi myöhään ja hennoilla versoilla. Hagley Hybrid-kärhö on ollut aina luotettava ja varma. Se on nyt saanut ensimmäisen kukkanuppunsa auki.


Keväällä halusin kokeilla, minkälaisen kukinnon kasvattaa tavallinen porkkana. Villiporkkanan kukintoa on kehuttu kauniiksi jopa niin, että sille on annettu nimi Queen Anne`s lace. Englannin kunigatar Anna oli taitava pitsin tekijä ja porkkanan pitsimäistä kukintoa verrataan kauneimpaan pitsiin.

Näin kukkii tavallinen hyötyporkkana. Kellariin oli jäänyt muutama porkkan talven yli ja nehän alkavat kevätpuolella kasvattaa vihreyttä juuren yläosaan. Upotin juuret multaan ja kasvu lähti käyntiin. Porkkanan olisi tietysti voinut jättää syksyllä maahan, koska se kukkii vasta toisena vuotena, mutta se unohtui.




Vähitellen  kukinnot kevenevät ja kuivahtavat ja siemenet alkavat muodostua. Tästä voi kerätä lopuksi siemenet seuraavaan porkkanakylvöön.



Hieno vaaleanpunainen neito on daalia, jonka juurakko on saatu Mustavalkoisten kodin Sannalta. Se on varsin veikeä, sillä sen puolinuppuiset kukinnot lupaavat toisenlaista kukkaa.


Kun kukka availee vähitellen terälehtiään, sen keskusta on aluksi hyvin tumman violetti ja terälehdet vaaleat. Kukan tausta on violettiraitinen.




Kokonaan avautuneena kukka on hennon vaaleanpunainen ja terälehtien laidoilla on hipaisu liilaa. Keskustassa on enää henkäyksen verran violettia. Tämä "Tuuloksen tyttö" kukoistaa ja voi hyvin! Kiitos Sanna!


Vaaleanpunaisia syysleimuja!


Mukavaa alkavaa viikkoa!