lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kellojen kilinää

Nyt on sinisten kellojen aikaa:

Karpaattien kelloja...




...  myös valkoisina ...






...  kurjenkelloja ...






... harakankelloja ...



... peurankelloja ...



... ja kissankellot ja vuohenkellot ja ukonkellot ...

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Leinikkimatto nurmikolla


Torpan nurmikot ovat kaikkea muuta kuin oikeita nurmikoita - ne muodostuvat erilaisista vapaasti juurtuneista, pääasiassa vihreänä pysyvistä heinistä ja muista kasveista. Eivätkä ne aina pysy vihreinä. Monet matalat kasvit haluavat kukkia. Nurmikon leikkaaja (vaari) ei ole hennonnut ajaa kukkamattoa alas, vaan on jättänyt kaistaleen leikkamatta ja matala leinikki, ehkä mukulaleinikki, saa muodostaa keltaisen maton vihreyden keskelle. 


Aikaisemmin purppuraomenapuun kukkien putoilevat purppuraiset terälehdet pilkuttivat keltaista leinikkinurmea. Voi mikä ihana värileikki! Toinen nurmikon kukkija, joka myös saa vaarin kaartamaan leikkurin reittiä on valkoapila. Kukkivia valkoapilasuikaleita ilmaantui tänä vuonna kuivemmille nurmialuaeille.



Meillä saavat luonnonkasvit valloittaa nurmikkoa ja kukkapenkkejä kohtuullisessa määrin. Tänä kesänä lemmikit ja puna-ailakit ovat levittäytyneet moneen paikkaan.



Mäkitervakko levittää tehokkaasti siemeniään ja monesti se saa jäädä kasvamaan valitsemalleen paikalle. Kivikkoinen reunus tai kuivahko ympäristö on sen suosiossa.


Huomaatteko mitä tapahtuu?




Mäkitervakon tahmeat varren osat houkuttelevat muurahaisia ja osa niistä ei pysty enää irroittautumaan vaan jää pysyvästi loukkuun.


Kivikkokulmankin ovat nyt vallanneet mäkitervakon lisäksi tulikukat, maksaruohot ja matarat. Kaikkina vuodenaikoina tässä on erilainen kasvisto valloillaan.


Yksi kuivikon kasveista on herkkä niittykellukka. Joka vuosi se nousee esiin kahdella tai kolmella versolla ja avaa kevyet ja lähes läpikuultavat kukkansa muutamiksi lämpimiksi päiviksi. Se kestää ja pysyy paikoillaan, mutta ei yhtään leviä - vaikka sitä toivon.

Kaiken kruunaa alhaalla lammen rannalla kukkiva kurjenmiekka. Luonnonkukat ovat juuri parhaimmillaan, nautitaan niistä!



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Kurkistuksia kasvimaalle


Unelmieni minipotager-tyyppinen kasvimaa on kehittynyt hitaasti ja sitä odotettua tuuheutta ja kukoistusta ei vielä ole näkyvissä. Suurin osa kasveista on kylvetty siemenistä ja kylmä ja tuulinen kesän alku ei oikein antanut hyvää alkua. Koleuden jälkeen pienet taimet saivat runsaita sademääriä niskaansa. Maa tiivistyi ja rikkaruohot röyhistyivät. Kurkistetaan tilannetta.


Porkkanat ja punajuuret ryhdistäytyivät kuitenkin  rivistöiksi, joten kyllä sieltä pitäisi jossakin vaiheessa rehevyyttä löytyä. Kehäkukat kasvavat sekaisin juurikasvirivistöissä.


Näkymät ovat vielä melko kaljut, sillä hajuherneet vasta tavoittelevat ensimmäisiä lankoja köynnöstuissa ja reunan samettikukat avaavat ensimmäisiä nuppujaan. Ruukuissa alkavat iisopit kukkia. Harmaa kasvimaa jää onneksi hieman piiloon, sillä sen kyljessä rehottaa alapihan tuuhea kukkapenkki, jossa pionit alkavat juuri kukkia.


Silpoydinherneitä on kylvetty kolmessa erässä ja ne ovat päässeet oikein hyvin vauhtiin. Tukikepit ryhdistivät rivit ja herneitä päästään syömään hyvässä aikataulussa.


Härkäpavut ovat koristeellisia kukkiessaan, joten niitä kasvaa reunamilla ja satoakin varmaan saadaan. Tässä härkäpapujen edessä ponnistelevat silkkikukat.


Hajuherneet tavoittelevat ensimmäisiä tukilankojaan ja niiden takana kasvaa iisoppirivistö, joka jää pysyväksi rajaamaan kasvimaata. Iisopit on kasvatettu jo viime kesänä.


Käytävät ovat perusmulloksella, mutta niiden hoito on ollut helppoa: ensin vähän heiluriharaa ja sitten jäännösten haravointi pois kapealla haravalla. Näissä kuvissa ei ole kovin siistiä, sillä  ollaan oltu paljon menossa ja toisaalta pikku lapsoset ovat viihtyneet meillä kesälomalla, eikä silloin pelkästään kitketä. Kunhan kasvusto kehittyy kauniimmaksi, hoidan käytävät tarkemmin.


Keskiosan kukkapenkin kylvökset ovat pahasti myöhässä, joten siirsin sinne pari sormustinkukkaa. Voi olla, että sen suunnitelma vielä muuttuu. Takaseinämän daaliat ovat myös tavallista myöhäisemmässä.


Kasvimaan aidan takana kukoistaa kuitenkin niitty, jossa vuodenajan mukaan vaihtuvat kukkivat kasvit ihan omaan tahtiinsa.




Kummallisia pilviä purjehtii taivaalla ja tänäänkin alkoi sataa - ei ainakaan tarvitse kasvimaata kastella! Leppoisaa viikon jatkoa!


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Kesäkuu 2017


Viime postauksissa kesäkuun kukkarunsautta ovat päässeet edustamaan omenapuut, alppiruusu, pionit ja kärhökin. Poimin tähän niitä kukkia, jotka eivtä vielä ole päässeet esiin, mutta ovat kesäkuun vakiokukkijoita. Takuuvarma kukkija on keväinen vuohenjuuri, joka täytää etukukkapenkissä oman tilansa satoi tai paistoi. Ja kesäkuussa juuri nimenomaan saatiin jompaa kumpaa ja reilusti.


Ensimmäistä vaaleanpunaista kärhöä seurasivat kukinnallaan muut siperiankärhöt, valkoinen ja sinikukkainen. Tänä vuonna ne antoivatkin kaikkensa, rehevänä ja runsaskukkaisena. Kärhöjen elämä on edelleen meille yllätyksellistä - jonakin vuonna ne kituvat ja toisena yltyvät ylelliseen runsauteen. Hoito on aina lähes sama, mutta kesän olosuhteet vaihtelevat.



Kääpiökurjenmiekat ja iirikset pitivät tästä kesäkuusta ja kukkivat tavallista runsaammin. Kääpiöt aloittivat, siniset iirikset jatkoivat ja saksankurjenmiekat (?) ovat nyt kuun lopussa komeita.





Mirrinminttureunukset sinertävät tuuheina useassa kohdassa. Suosin sitä, koska se on kestävä ja sen voi liian pitkäksi kasvaneena leikata ja se tuuhetuu taas. Lisäksi se on sininen.


Kesäkuuhun kuuluvat tietysti erilaiset akileijat, joita on istutettu useaan kohtaan ja lisäksi ne hakevat siemenilleen uusia kasvuapikkoja omatoimisesti. Nyt kukkivat vanhan ajan akileijat ja jaloaikleijat odottavat vuoroaan


Muiden lomaan on jäänyt valkoinen särjetty sydän, mutta sieltä se nostaa vaatimattomat kukkansa päivä päivältä korkeammalle.


Korallikeijukukka on kotiutunut meidän kukkapenkkiin vasta pari vuotta sitten, mutta tänä vuonna se näyttää hyvin asettuneen ja antaa korallinpunaista väriä sinisenvihreään ympäristöönsä.


Kesäkuun loppupuolella aloitti kukinnan myös idänunikko, jonka olen useita vuosia sitten kylvänyt siemenestä. Nyt se on levinnyt jo monikukkaseksi, ylvääksi ja korkeaksi kukkijaksi.


Kesäkuun lopussa alkaa olla tulppaanien jäähyväisten aika. Viimeisenä kukkivat valkoiset ja tummat yönlilat tulppanit. Näkemiin tulppaanit!


Kesäkuu on ohi ja se tietää jo sitä, että osa kukkijoista on vienyt kukinta-aikansa loppuun. Kaikki nämä yllä mainitut ovat perennoja ja osasta leikkaan kuihtuneet kukkavarret pois ja osaan ne jäävät. Keväinen vuohenjuuri kasvattaa lehtiruusukkeensa kauniiksi koko loppukesäksi, kun ruskettuneet kukkavarret ovat poissa. 


Tervetuloa heinäkuu!